Kihomatojen oireet
Kihomato on vajaan sentin mittainen ja muistuttaa valkoista, kiemurtelevaa langanpätkää. Kihomadot eivät aina aiheuta mitään oireita. Tyypillisin kihomatojen aiheuttama oire on kuitenkin pepun kutina. Kutina vaivaa tartunnan saanutta etenkin iltaöisin ja öisin, joissain tapauksissa myös päivisin. Kun tartunnan saanut rapsuttaa sormella peräaukkoaan ja panee tämän jälkeen sormen suuhunsa, menee ruokapöytään tai syö pesemättä käsiään, munat päätyvät uudelleen suuhun ja edelleen suoleen. Näin niistä kehittyy uusia matoja.
Kihomatojen hoito
Kun perheessä havaitaan kihomatoja, kaikkien tulee ottaa samanaikaisesti kihomatojen häätöön tarkoitettuja pyrviini-lääketabletteja, joita saa apteekista ilman reseptiä. Seuraavana päivänä pitää vaihtaa ja pestä vuodevaatteet sekä lasten unilelut. Normaali pesu 60 asteessa riittää. Vessan voi pestä huolellisemmin kuin normaalisti, mutta muuten perussiivous riittää. Lääkehoito tulee uusia kahden viikon kuluttua.
Perheen on hyvin tärkeää pestä kädet riittävän usein, eli kotiin tullessa, vessassa käynnin jälkeen ja ennen ruoanlaittoa ja syömistä. Potilaan alapää kannattaa pestä illalla ja aamulla sekä yöllä, jos lapsi herää kutinaan. Pesu vähentää munien määrää. Alapesun jälkeen pitää pestä myös kädet. Takapuolen raapimista tulee välttää ja kynnet on syytä pitää lyhyinä.
Vaikka tauti olisi hoidettu hyvin ja madot saatu hävitettyä, ne tarttuvat helposti uudestaan.
Jos perheen lapset ovat päivähoidossa, vanhempien on syytä kertoa tartunnasta päiväkodissa. Näin henkilökunta voi varoittaa muita vanhempia kihomadoista.
Milloin lääkäriin?
Kihomadot ovat kiusallisia, mutta eivät vaarallisia. Tartunnan saaneen ei yleensä tarvitse mennä lääkäriin, sillä oireet on helppo tunnistaa ja hoitaa. Mikäli lapsella tai aikuisella on kuitenkin kihomatoihin viittaavia oireita, mutta alle sentin mittaisia valkoisia kihomatoja ei näy, lääkäri voi kirjoittaa laboratoriolähetteen ja diagnoosi voidaan varmistaa peräpään iholta otettavalla laboratorionäytteellä.
Jos perheessä on vauva, kannattaa kysyä lääkäriltä lääkitsemisen tarvetta. Vauva ei välttämättä ole saanut tartuntaa, ja lasten turhaa lääkitsemistä on hyvä välttää.
Asiantuntijana infektiolääkäri Eeva Salo.
Teksti: Katri Saukkonen
