Muita verenohennuslääkityksen käyttöaiheita voivat olla esimerkiksi eteislepatus, sydämen vajaatoiminta, laskimotukos tai keuhkoveritulppa ja niiden ehkäisy. Myös sydämen tekoläpät tai muut tilanteet saattavat vaatia verenohennushoitoa.
Antikoagulantilla tarkoitetaan lääkettä, joka ehkäisee veren hyytymistä. Verenohennuslääkkeillä siis pidennetään veren hyytymisaikaa. Tällöin veritulpan riski pienenee, mutta samalla verenvuotojen riski kasvaa. Lääkäriin tuleekin olla yhteydessä, jos ilmenee suuria mustelmia, runsasta verenvuotoa tai ulosteet muuttuvat tummemmiksi.
Antikoagulaatiohoito voidaan toteuttaa useilla tavoilla. Verenohennuslääkkeet poikkeavat toisistaan sekä vaikutusmekanismin, käyttöaiheen että vasta-aiheiden osalta. Sen takia lääkitys valitaan aina yksilöllisesti lääkkeiden edut ja haitat sekä potilaan toiveet huomioiden. Lääkitys on useimmiten pysyvä.
Hoidon aloittava lääkäri kirjaa potilaskorttiin hoidon syyn ja suunnitellun keston, laboratoriokokeiden tulokset sekä määrätyn lääkkeen ja sen annostuksen. Potilaskorttia on hyvä pitää aina mukana. Myös omaa lääkelistaa kannattaa ylläpitää ja ottaa se mukaan ainakin lääkäriin ja apteekkiin.
Suorat antikoagulantit
Nykyään yleisimmin käytettyjä ovat niin sanotut suorat verenohennus- eli antikoagulaatiolääkkeet apiksabaani, dabigatraani, edoksabaani ja rivaroksabaani. Niitä kutsutaan suoriksi, koska kukin vaikuttaa vain yhteen kohtaan veren hyytymisjärjestelmässä.
Suorat antikoagulantit ovat yleensä ensisijainen valinta useimmille uusille eteisvärinäpotilaille, lyhytaikaiseen hoitoon ja potilaille, joilla kallonsisäisen verenvuodon vaara on suurentunut.
Suoria antikoagulantteja ei käytetä esimerkiksi sydämen tekoläppäpotilailla, vaikean tukostaipumuksen hoidossa eikä vaikean munuaisten vajaatoiminnan yhteydessä. Silloin vaihtoehtona on varfariini.
Suorien antikoagulanttien annos on yleensä vakio, ja ne eivät vaadi säännöllisiä laboratoriokokeita, mutta verenkuvaa sekä maksan ja munuaisten toimintaa seurataan ajoittain. Verikokeiden tarve riippuu myös muista lääkityksistä ja sairauksista.
Ruokavalio ei vaikuta näiden lääkkeiden tehoon, mutta ruokailun ajankohta saattaa vaikuttaa imeytymiseen. Vaikutusaika on lyhyt, joten lääkkeen säännöllinen käyttö on tärkeää. Toimenpiteiden yhteydessä riittää yleensä muutaman päivän tauko lääkitykseen.
Apiksabaani, edoksabaani ja rivaroksabaani ovat tekijä X:n estäjiä, jotka ehkäisevät aivohalvauksia.
Apiksabaania käytetään tavallisesti verihyytymien estämiseen aivoverisuonissa ja sydämessä. Lisäksi sitä käytetään alaraajojen laskimotukosten ja keuhkoveritulppien hoitoon ja uusiutumisen ehkäisyyn. Apiksabaani otetaan yleensä kahdesti päivässä. Pienempää annostusta käytetään, jos ikä on yli 80 vuotta tai paino alle 60 kg sekä tiettyjen laboratorioarvojen täyttyessä. Apiksabaanin tavallisimmat haittavaikutukset ovat limakalvoverenvuodot, kuten nenäverenvuoto, anemia, matala verenpaine ja pahoinvointi.
Edoksabaania käytetään verihyytymien ehkäisyyn aivoverisuonissa ja muussa verisuonistossa sekä alaraajojen laskimotukosten ja keuhkoveritulppien hoitoon ja uusiutumisen ehkäisyyn. Edoksabaani otetaan yleensä kerran päivässä. Pienempää annosta käytetään, jos munuaisten toiminta on heikentynyt tai paino on alle 60 kg. Tavallisimmat haittavaikutukset ovat mahakipu, verenvuoto, anemia, ihottuma, huimaus, pahoinvointi, päänsärky ja kutina.
Rivaroksabaania käytetään veritulppien ehkäisyyn aivoissa ja muussa verisuonistossa sekä veritulppien hoitoon jalkojen ja keuhkojen laskimoissa sekä niiden uusiutumisen ehkäisyyn. Rivaroksabaani otetaan kerran päivässä. Pienempää annostusta käytetään, jos munuaisten toiminta on heikentynyt. Lääke otetaan ruoan kanssa, muuten se ei imeydy toivotusti. Tavallisimmat haittavaikutukset ovat verenvuoto mm. limakalvoilta, raajojen turvotus, kuume, vatsavaivat, matala verenpaine, päänsärky ja huimaus, ihottuma, kutina ja muutokset maksan ja munuaisten toiminnassa.
Dabigatraani on suora trombiininestäjä, joka estää eteisvärinään liittyviä tukoksia. Dabigatraania käytetään estämään aivoveritulpan ja muiden veritulppien muodostumista sekä veritulppien hoitoon jalkojen ja keuhkojen laskimoissa sekä niiden uusiutumisen ehkäisyyn. Lääke otetaan kahdesti päivässä. Pienempää annosta käytetään, jos ikä on yli 80 vuotta, munuaisten toiminta on heikentynyt tai käytössä on verapamiili. Tavallisimpia haittavaikutuksia ovat limakalvojen verenvuoto, vatsakivut, löysä vatsa ja pahoinvointi.
Huomioitavaa antikoagulaatiohoidossa
Monet yleisesti käytetyt lääkkeet saattavat lisätä verenvuodon riskiä antikoagulaatiohoidon yhteydessä, ja siksi apteekissa tulisi aina mainita käyttämästään lääkityksestä myös itsehoitolääkkeitä ostaessa.
Myös monilla luontaistuotteilla, kuten mäkikuismalla, on yhteisvaikutuksia antikoagulaatiohoidon kanssa, ja niitä tulisi siksi välttää.
Omega-3-rasvahapot olisi hyvä saada pääasiallisesti ravinnosta. Ellei se ole mahdollista, EPA- ja DHA-rasvahappovalmisteiden käytöstä tulee aina neuvotella ensin lääkärin kanssa, sillä ne voivat vaikuttaa lääkityksen tehoon.
Runsasta alkoholinkäyttöä tulee välttää antikoagulaatiohoidon aikana. Lisäksi erilaiset tapaturma-alttiit työt tai harrastukset saattavat olla riski verenvuotojen syntymiselle.
Varfariini
Suorien antikoagulanttien lisäksi verenohennukseen käytetään varfariinia. Varfariini vähentää veren hyytymistä ja pienentää siten muun muassa aivoinfarktin riskiä.
Varfariinin hoitoannos on yksilöllinen ja sitä seurataan säännöllisesti verikokeella, joka mittaa veren hyytymisaikaa. Tulos ilmoitetaan INR-arvona, joka on lyhenne sanoista International Normalized Ratio. INR-tavoitetaso on yksilöllinen, mutta yleensä tavoitearvo on välillä 2,0–3,0. Silloin veri hyytyy tavallista hitaammin. Mitä suurempi INR-arvo on, sitä hitaammin veri hyytyy.
Hoidossa etsitään tasainen viikkoannos, joka kirjataan milligrammoina viikossa (mg/viikko). Annostusta muutetaan tarvittaessa INR-mittauksen tuloksesta riippuen. Viikkoannos jaetaan mahdollisimman tasaisiin päiväannoksiin, jotka kirjataan varfariinihoidon seurantakorttiin. Lääke otetaan kerran vuorokaudessa aina samaan aikaan päivästä. Seurantakorttia on hyvä pitää aina mukana.
Muista aina mainita varfariinilääkityksestäsi lääkärissä tai apteekissa.
Jos terveydentilassa tai elämäntilanteessa tulee merkittäviä muutoksia, INR-mittauksia voidaan tehdä useammin. Varfariinihoidon tehoon vaikuttavat monet lääkkeet ja sairaudet, joten lääkityksestä pitää aina mainita lääkärille tai hoitajalle erityisesti uusien lääkkeiden aloituksen yhteydessä. Myös kipulääkkeiden käytöstä on hyvä keskustella lääkärin kanssa, sillä useimmat ilman reseptiä myytävät kipulääkkeet eivät sovi yhteen varfariinin kanssa. Parasetamolia sisältäviä kipu- ja kuumelääkkeitä voi yleensä käyttää tilapäisesti.
Huomioitavaa varfariinihoidossa
Varfariinihoito onnistuu parhaiten, kun elämäntavat ovat säännölliset. Yleensä varfariinin annostelu pyritään muokkaamaan potilaan elämäntapoihin sopivaksi, eikä päinvastoin, ellei elämäntaparemonttiin ole muuten aihetta.
Varfariinilääkityksen aikana lähes kaikkea voi syödä normaalisti. Monipuolinen ja terveellinen ruokavalio on pääasia. Kasviksia ja hedelmiä kannattaa suosia, mutta greippi saattaa vaikuttaa lääkkeen tehoon. Myös K-vitamiinia sisältäviä vihreitä kasviksia on hyvä nauttia kohtuudella, sillä ravinnon K-vitamiini voi vaikuttaa varfariinihoitoa heikentävästi. Pääasia on, että niiden saanti olisi suhteellisen tasaista päivittäin.
Ruokavalio saattaa muuttua huomaamatta eri vuodenaikoina, kun kasvisten, marjojen ja hedelmien saanti vaihtelee. Äkillisiä ruokavaliomuutoksia, kuten paastoamista ja laihduttamista tulisikin välttää, sillä ne saattavat vaikuttaa lääkityksen tehoon. Jos ruokavalio muuttuu, on syytä seurata INR-arvoja hieman tiheämmin.
Myös vitamiinien tarve olisi hyvä kattaa pelkästään monipuolisella ja runsaasti kasviksia sisältävällä ruokavaliolla. Monet lääkkeet, vitamiinivalmisteet ja luontaistuotteet vaikuttavat voimakkaasti varfariinihoidon tehoon, eivätkä sovi siten käytettäväksi sen kanssa. Ennen uuden ravintolisän tai lääkkeen aloitusta tuleekin aina keskustella lääkärin tai farmaseutin kanssa.
Omega-3-valmisteita tulisi välttää. Ne tulisi saada pääasiassa ravinnosta. EPA- ja DHA-rasvahappovalmisteiden käytöstä on hyvä neuvotella ensin lääkärin kanssa, sillä ne voivat vaikuttaa varfariinilääkityksen tehoon.
Alkoholia tulisi käyttää korkeintaan kohtuudella. 1–2 viinilasillista tai keskiolutta ei vielä vaikuta oleellisesti, mutta runsas käyttö saattaa vaikuttaa arvaamattomasti lääkityksen tehoon.
Asetyylisalisyylihappo (ASA)
Asetyylisalisyylihappoa käytetään joskus sepelvaltimotaudin hoidossa, mutta muuten sitä tai muita verihiutaleiden estäjiä ei suositella käytettäväksi antikoagulaatiohoidon kanssa yhtä aikaa, koska se lisää verenvuotovaaraa, mutta ei paranna merkittävästi verenohennushoidon tehoa.
Lähteet
EHRA European Heart Rhythm Association. Suorien oraalisten antikoagulanttien käyttö eteisvärinäpotilailla – EHRA:n käytännön hoito-opas 2021. Saatavilla internetissä https://www.fincardio.fi/site/assets/files/4731/suorien_oraalisten_antikoagulanttien_kaytto_eteisvarinapotilailla_ehra_kaytannon_hoito-opas_2021_nettiversio.pdf (viitattu 20.11.2024)
Eteisvärinä. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Kardiologisen Seuran asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2021 (viitattu 21.11.2024). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi
Hekkala AM. Eteisvärinäpotilaan hoidossa käytettävät antikoagulantit. Saatavilla internetissä https://sydan.fi/ammattilaispalvelu/artikkeli/eteisvarinapotilaan-hoidossa-kaytettavat-antikoagulantit/ (viitattu 20.11.2024)
Hekkala AM. Hyytymän esto antikoagulanteilla. Saatavilla internetissä sydan.fi/fakta/hyytyman-esto-antikoagulanteilla (viitattu 20.11.2024).
Hekkala AM. Mikä on antikoagulantti ja miten sitä käytetään? Saatavilla internetissä https://sydan.fi/fakta/mika-on-antikoagulantti-ja-miten-sita-kaytetaan/ (viitattu 20.11.2024)
Lassila R. Suorat oraaliset antikoagulantit. Duodecim Terveysportti. Lääkärin käsikirja. 1.3.2023.
Lassila R. Varfariinihoito. Duodecim Terveysportti. Lääkärin käsikirja. 24.10.2022.
Mustajoki S. Verenohennuslääkkeet (antikoagulaatiohoito). Lääkärikirja Duodecim 1.10.2024. Saatavilla internetissä https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00007 (viitattu 20.11.2024).
Puhakka J (toim.). Antikoagulaatiohoidon käsikirja. Saatavilla internetissä https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/120375/antikoagluaatiohoidon%20k%c3%a4sikirja.pdf?sequence=1&isAllowed=y (viitattu 20.11.2024)
Raatikainen P. Antikoagulaatiohoidon aiheet ja toteutus eteisvärinässä. Duodecim Terveysportti. Lääkärin käsikirja. 13.1.2022.
Tarnanen K, Raatikainen P, Tuunainen A. Eteisvärinä. Käypä hoito -suosituksen Eteisvärinä potilasversio. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2021 (viitattu 20.11.2021). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi
