Pitkän talven jälkeen keväinen aurinko tuntuu ihanalta, mutta iholla se voi näkyä ikävänä reaktiona: valoihottumana, jonka toinen nimitys on aurinkoihottuma.
Keväisellä iholla oireilee tyypillisesti valoihottuman yleisin muoto eli monimuotoinen valoihottuma, josta kärsii jossain vaiheessa noin 20 prosenttia suomalaisista. Aiheuttajana on silmälle näkymätön UV-säteily.
Monimuotoista valoihottumaa voi esiintyä lapsillakin, mutta usein ihottuma alkaa vaivata nuorena aikuisena – ja iän myötä se saattaa helpottaa. Naisilla monimuotoinen valoihottuma on yleisempi kuin miehillä.
Tyypilliset aurinkoihottuman oireet: kutinaa, punoitusta ja näppylöitä
Mistä monimuotoisen valoihottuman tunnistaa?
”Oireet ilmaantuvat yleensä muutaman tunnin viiveellä auringolle altistuneille alueille: on voimakasta kutinaa ja punoittavaa, näppyläistä, pieniläiskäistä tai jopa rakkulaista ihottumaa”, kertoo farmaseutti Niina Sundell Hervannan apteekista.
Kun altistuneen ihon suojaa auringolta, se yleensä rauhoittuu muutamassa päivässä.
”Pohjoismaissa ei ole jatkuvaa aurinkoaltistusta, eli oireita tulee tyypillisesti keväällä ja alkukesästä. Ihossa tapahtuu karaistumista kesän aikana, mutta oireet voivat tulla taas seuraavana keväänä”, Sundell sanoo.
Aurinkoihottuman monet muodot
Harvinaisempia valoihottuman muotoja ovat valonokkosihottuma ja krooninen aktiininen dermatiitti, joita voi aiheuttaa UV-säteilyn lisäksi myös näkyvä valo. Valoihottumiin kuuluu myös valonokkosihottuma, joka on nokkosihottuman harvinainen muoto.
”Valonokkosihottumassa ilmestyy kutinaa ja nokkospaukamia hyvin nopeasti auringolle altistumisen jälkeen”, Sundell kertoo.
Krooninen aktiininen dermatiitti on usein iäkkäiden miesten vaiva, ja siinä auringolle altistunut iho voi vähitellen paksuuntua ja ihottuma muuttua ympärivuotiseksi ja levitä laajemmalle.
Valokosketusihottumat aiheutuvat valon ja iholle joutuneen kemikaalin – esimerkiksi aurinkorasvan tai hajusteen – yhteisvaikutuksesta. Kasveista, kuten sitruksista ja selleristä, erittyvien kemikaalien ja auringon yhteisvaikutuksesta syntyvä ihottuma on nimeltään fytofotodermatiitti, ja siinä kehittyy yleensä viiveellä rakkulainen, juovainen ihorektio.
Aurinko ja lääkkeet – voiko lääkitys herkistää UV-säteilylle?
Kun ihottuma aiheutuu ulkoisesti tai sisäisesti käytetyn lääkkeen ja auringon yhteisvaikutuksesta puhutaan valolääkeihottumasta.
”Fototoksinen reaktio on yleisempi, ja sen aiheuttaa useimmiten sisäisesti käytetty lääke. Oire tulee yleensä jo lääkityksen alussa: se on auringonpolttaman kaltainen ja rajoittuu valoalueelle”, Sundell kertoo.
Iholle annosteltavat lääkkeet voivat aiheuttaa valoallergisen reaktion, joka yleensä ilmaantuu vasta pitkään jatkuneen lääkityksen yhteydessä. Oireena on punoittava, voimakkaasti kutiseva, yleensä ekseeman kaltainen ihottuma, joka ulottuu myös valoalueen ulkopuolelle.
Oireita aiheuttava lääke voi olla syytä vaihtaa toiseen. Jos olet epävarma siitä, herkistääkö lääkityksesi auringonvalolle, kysy asiasta apteekista tai lääkäriltä. Lue aina lääkkeen pakkausseloste.
Jutun lopussa on listaus tyypillisistä valolle herkistävistä lääkeaineista, jotka voivat aiheuttaa valolääkeihottumaa – kyse voi kuitenkin olla harvinaisesta haittavaikutuksesta.
Aurinkoihottuma – miten hoidetaan?
Monimuotoisen valoihottuman oireita voi helpottaa itsehoitotuotteista kortisonivoiteilla ja antihistamiineilla.
Jos oireet ovat voimakkaita tai eivät rauhoitu kesän edetessä, lääkäri voi määrätä voimakkaampia paikallisia tai suun kautta otettavia kortisonivalmisteita. Joskus voidaan myös antaa siedätyksenä valohoitoja.
Sundellin mukaan fytofotodermatiitti on melko helppo tunnistaa, jos oireet osaa liittää altisteeseen. Hoitoon riittää yleensä itsehoito kortisonivoiteella ja kosteilla kääreillä. Voimakkaammissa oireissa tai jos oireet ovat laajalla ihoalueella on hyvä kääntyä lääkärin puoleen.
Harvinaisempien valoihottumien kohdalla lääkärillä käynti on aina tarpeen. ”Toki myös esimerkiksi valonokkosihottumaa on mahdollista hoitaa antihistamiinilla lääkärikäyntiä odotellessa”, Sundell toteaa.
Muista aurinkorasva – ja käytä sitä riittävästi!
Varmimmin valoihottumaa voi ehkäistä ja oireita helpottaa suojaamalla ihon vaatteilla tai aurinkorasvalla. UV-säteily on voimakkaimmillaan keskipäivällä, eli silloin auringossa oleskelua kannattaa välttää.
”Aurinkorasvasta kannattaa heti valita korkeamman suojan tuote. SPF-merkintä kertoo vain UVB-suojan tason, mutta myös UVA-säteily aiheuttaa oireita. Apteekista voi kysyä tuotteista, joissa UVA-suojankin taso on erityisen korkea”, Niina Sundell sanoo.
”Rasvaa pitää lisätä iholle riittävän usein ja riittävän iso määrä, jotta suojateho on se, mikä on luvattu. Kesän aikana aikuisella pitäisi kulua useampi tuubi aurinkosuojavoidetta.”
UV-säteilyltä suojautuminen on aina tärkeää valoihottuman ohella erityisesti ihon palamisen välttämiseksi. Myös jotkut ihosairaudet, kuten ruusufinni ja huuliherpes, voivat pahentua UV-säteilystä. Vaatetuksella voi myös suojautua hyvin liialliselta auringolta.
Tavallisimpia valolle herkistäviä lääkeaineita
Antibiootit | Aknelääkkeet | Tulehduskipulääkkeet |
- tetrasykliinit (doksisykliini, tetrasykliini ja lymesykliini) - sulfonamidit ja trimetopriimi - fluorokinolonit (siprofloksasiini, levofloksasiini, moksifloksasiini) - dapsoni |
- bentsoyyliperoksidi |
- piroksikaami ja ketoprofeeni (etenkin iholle annosteltuina geeleinä) |
Psyykenlääkkeet | Masennuslääkkeet | Sydän- ja verenpainelääkkeet |
- klooripromatsiini - levomepromatsiini - perfenatsiini |
-klomipramiini -fluoksetiini -sertraliini -sitalopraami -duloksetiini |
- nesteenpostolääkkeet amiloridi ja hydroklooritiatsidi - metoprololi - diltiatseemi - amiodaroni - enalapriili - amlodipiini |
Sienilääkkeet |
Reumalääkkeet | Epilepsialääkkeet |
- terbinafiini - itrakonatsoli - vorikonatsoli |
- metotreksaatti - hydroksiklorokiini |
- karbamatsepiini |
Psoriaasin lääkkeet | Syöpälääkkeet | Muut |
-kalsipotrioli -asitretiini |
-fluorourasiili -tegafuuri -kapesitabiini -vemurafenibi -vandetanibi -dabrafenibi -imatinibi |
- fenofibraatti - pirfenidoni - alitretinoiini |
Kasvirohdosvalmisteet | ||
- mäkikuisma |
Teksti: Sanna Jäppinen
Lähteenä käytetty myös: https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00204