Pusutauti lienee monelle tutumpi termi kuin mononukleoosi, vaikka samasta, yleisestä vaivasta on kyse. Kuumetaudin aiheuttaa Epstein–Barrin virus, EBV, joka siirtyy ihmisestä toiseen syljen välityksellä, ja siitä siis juontuu nimi pusutauti.
Lähes jokainen suomalainen saa EVB-tartunnan: puolet jo pikkulapsina, jolloin tartuttajina ovat todennäköisesti vanhemmat, ja toinen tartuntapiikki on 15–25-vuotiailla.
EVB on kaikilla sen saaneilla olemassa uinuvana elimistössä, ja virusta saattaa ajoittain erittyä sylkeen – ja näin tartunta leviää huomaamatta. Toisaalta: koska virusta on oireettomillakin henkilöillä, ei mononukleoosia sairastavaa ole tarpeen eristää, eikä potilas aiheuta erityistä tartuntavaaraa ympäristössään.
Pikkulapsilla pusutauti on usein oireeton tai lievä
Vaikka EBV on lähes kaikilla, vain noin viidennes sairastuu tunnistettavaan mononukleoosiin. Yleisin tauti on 15–25-vuoden iässä. Oireista mononukleoosia ei voi sairastaa kuin kerran.
Varsinkin alle viisivuotiailla pikkulapsilla virustartunta menee usein ohi oireettomana tai vain lievänä kuumetautina.
Vanhemmilla lapsilla mononukleoosin kuumeilu voi kestää viikosta jopa kolmeen viikkoon, ja usein heillä esiintyy myös kurkkukipua, kaulan imusolmukkeet ovat suurentuneet ja nielu on peitteinen.
Iän myötä mononukleoosin oireet vahvistuvat: kuumetta ja nielukipua
Teineillä ja nuorilla aikuisilla mononukleoosin oireet ovat usein vahvempia kuin lapsilla. Tyypillisiä oireita ovat:
- korkea kuume
- turvonneet niska- ja kaularauhaset
- muidenkin taivepaikkojen imusolmukkeet
- peitteinen, kivulias nielurisatulehdus
Pusutaudin oireina voi esiintyä myös lihas- ja vatsakipua ja joskus taudin aluksi oireena on silmäluomien turpoaminen. Mononukleoosin tunnistaa yleensä edellä mainittujen oireiden perusteella, mutta varmistukseksi voidaan myös tutkia verenkuva tai tehdä pikatesti: samalla voidaan todeta tai sulkea pois angiina.
Joka viidennellä mononukleoosia sairastavalla on samaan aikaan virustulehduksen kanssa angiina eli streptokokkibakteerin aiheuttama nielurisatulehdus, jonka hoitoon tarvitaan antibioottia. Pusutaudin erottaa angiinasta se, että mononukleoosissa imusolmukkeet ovat yleisesti suurentuneet.
Näin hoidat mononukleoosia kotikonstein
Mononukleoosiin ei ole parantavaa lääkitystä, ja muihin hengitystieinfektioihin verrattuna oireet voivat kestää melko pitkään. Täysi parantuminen pusutaudista saattaa viedä jopa useita viikkoja, ja pieni osa taudin sairastaneista saattaa kärsiä uupumuksesta kuukausien ajan.
Usein paraneminen vaatii vuodelepoa. Jos oireet ovat tyypillisiä, voi tautiin liittyvää kuumetta, väsymystä ja lihaskipuja hoitaa rauhassa kotikonstein viikon tai parin ajan.
Muista mononukleoosin itsehoidossa:
- Juo riittävästi nesteitä: se helpottaa kuumetta ja kurkkukipua sekä estää kehon kuivumista.
- Kurkkukipua voi helpottaa myös kurlaamalla lämpimällä suolavedellä: vesilasilliseen lisätään teelusikallinen suolaa.
- Kipuun ja kuumeeseen voi ottaa tarvittaessa tulehduskipulääkettä, kuten ibuprofeenia.
Milloin lääkäriin?
Jos oireet pitkittyvät tai voimistuvat tai tulee esimerkiksi kovia vatsakipuja tai pahoinvointia, on syytä mennä lääkäriin. Samoin silloin, jos kurkkukipu ja kurkun turvotus vaikeuttavat riittävää juomista, syömistä ja hengittämistä.
Mononukleoosiin voi liittyä jälkitauteja, kuten aivokalvontulehdus tai sydänlihastulehdus, mutta ne harvinaisia, ja niitä esiintyy yleensä silloin, kun tautiin sairastuu yli 25-vuotiaana.
Teksti: Sanna Jäppinen
Lähteet: Terveyskirjasto: Mononukleoosi (”pusutauti”)
Terveyskylä: Tavallisimmat lasten sairaudet – mononukleoosi, pusutauti
Eksote: Mononukleoositietoa potilaalle
