Invasiivinen merkitsee elimistön sisälle ulottuvaa tai leikkaushoitona tehtävää toimenpidettä tai tutkimusta. Invasiivista eli kajoavaa toimenpidettä harkitaan, jos lääkehoidon teho on riittämätön tai lääkkeet eivät sovi potilaalle.

Eteisvärinän invasiivisia hoitoja ovat katetriablaatiot, eteiskorvakkeen sulku ja leikkaushoidot. Toimenpiteet ovat suhteellisen harvinaisia, esimerkiksi katetriablaatiohoitoja tehdään Suomessa vain noin 600 potilaalle vuosittain ja kirurgisia toimenpiteitä lähinnä muiden sydänleikkausten yhteydessä. Ablaatiomenetelmät ovat kehittyneet huomattavasti viime vuosien aikana.

Katetriablaatio

Yleensä katetriablaation syynä on voimakasoireinen, lääkehoitoon reagoimaton eteisvärinä. Parhaiten se sopii nuorehkolle, kohtauksittaista, itsenäistä tai jatkuvaa eteisvärinää sairastavalle henkilölle, jolla ei ole todettu merkittävää rakenteellista sydänvikaa tai vasen eteinen ei ole huomattavasti laajentunut.

Katetriablaatio estää eteisvärinän uusiutumisen jopa 60–85 %:lla itsenäistä
kohtauksittaista eteisvärinää sairastavista potilaista, joilla lääkehoito on osoittautunut tehottomaksi. Se estää eteisvärinän uusiutumista tehokkaammin kuin lääkehoito ja parantaa potilaiden elämänlaatua. Niilläkin, joilla eteisvärinätaipumus ei täysin parane, rytmihäiriö on yleensä toimenpiteen jälkeen paremmin hallittavissa lääkkeillä. Joskus eteisvärinätaipumus palaa ja toimenpide joudutaan uusimaan.

Ablaatiolla tarkoitetaan lääketieteessä kudoksen poistamista tai tuhoamista niin, että tuhottu kudos jää elimistöön. Toimenpide tehdään nivustaipeen laskimosta pehmeää ja taipuisaa katetria käyttäen yleensä röntgenläpivalaisussa. Katetrien avulla selvitetään ensin, mistä sydämen rytmihäiriö johtuu. Hoidon tavoitteena on poistaa rytmihäiriötä aiheuttava sähköinen rakenne pysyvästi. Tavallisimmin hoito tehdään joko radiotaajuusenergiaa tai jäädytystä käyttäen. Toimenpide kestää kahdesta tunnista neljään tuntiin.

Eteis-kammioliitoksen ablaatio

Eteis-kammioliitoksen ablaatio (AV-ablaatio) soveltuu sykkeenhallinnan keinoksi, kun tämä ei lääkkeillä onnistu. Toimenpide parantaa yleensä elämänlaatua ja vähentää sairaalahoidon tarvetta. Potilaalle aiheutetaan täydellinen eteis-kammiokatkos ja asennetaan pysyvä sydämentahdistin. Toimenpide ei poista eteisvärinää, eikä antikoagulaatiohoidon tarvetta. Toimenpiteeseen ryhdytään, jos leposyke on lääkityksestä huolimatta yli 110 lyöntiä minuutissa, eikä rytminhallinta ole mahdollista tai potilas saa nopeasta sykkeestä vaikeita oireita. Samaten toimenpide on aiheellinen, jos sykettä hidastava lääkitys aiheuttaa potilaalle haittavaikutuksia tai hänellä on todettu takykardiomyopatia.

Eteiskorvakkeen sulku

Vasen eteiskorvake on vasemmassa eteisessä oleva ohutseinäinen umpipussi, johon voi muodostua eteisvärinän vuoksi hyytymä. Sydämen sisälle katetrilla asennettava sulkulaite ehkäisee verihyytymien aiheuttamia tromboembolisia tapahtumia, kuten aivoinfarktia, yhtä tehokkaasti kuin antikoagulaatiohoito. Kolme kuukautta toimenpiteen jälkeen verenohennuslääkitystä ei enää tarvita.

Toimenpiteellä voidaan vähentää aivoinfarktin riskiä silloin kun verenvuototaipumuksen vuoksi antikoagulaatiohoito ei tule kyseeseen. Toimenpidettä harkitaan lähinnä suuren tukosriskin potilaille, joilla vuotovaara on poikkeuksellisen suuri.

Kirurginen hoito eteisvärinän estossa

Kirurgista hoitoa voidaan harkita valikoiduilla potilailla muiden hoitojen osoittauduttua tuloksettomiksi tai jos ne ovat vasta-aiheisia. Eteisvärinää hoidetaan kirurgisesti yleensä lähinnä muiden sydänleikkausten, kuten läppäleikkauksen tai ohitusleikkauksen yhteydessä.  Viime vuosina eteisvärinän kirurgisessa hoidossa on käytetty perinteisen sokkeloleikkauksen sijasta lähes yksinomaan radiotaajuus- ja kryotekniikoita. Niiden ansiosta toimenpiteestä on tullut nopeampi ja turvallisempi. Rytmihäiriöpesäkkeet eristetään saman periaatteen mukaan kuin katetriablaatiossa.

Kokemukset mini-invasiivisista ja tähystyksen avulla tehtävistä toimenpiteistä sekä niin sanotuista hybriditoimenpiteistä ovat lupaavia. Niitä voidaan harkita ainoana toimenpiteenä, jos katetriablaatiohoito eivät ole tuottanut tulosta ja oireet ovat edelleen vaikeita.