Uinti on ollut Fanny Teijonsalon elämässä aina. Isä oli kilpauimari, ja Teijonsalo siskoineen vietiin pienestä pitäen veteen. Ensisijainen tavoite oli varmistaa uimataito ja se, että lapsilla on kivaa.
”Nopeasti uinti vei mennessään, ja se että pääsi kilpailemaan, oli ihan parasta”, Teijonsalo sanoo.
15-vuotiaana Teijonsalo voitti ensimmäisen Suomen-mestaruuden sekä nuorten että aikuisten sarjassa ja pääsi molempiin maajoukkueisiin. Lukion jälkeen hän suuntasi Yhdysvaltoihin, valmistui vuonna 2019 ja palasi koronapandemian myötä Suomeen.
Nykyään Teijonsalo asuu Jyväskylässä ja opiskelee kilpauinnin rinnalla luokan- ja englanninopettajaksi Jyväskylän yliopistossa.
Kohokohtina olympialaiset ja ensimmäinen Suomen ennätys
Tähänastisen uran huippuhetkiksi Teijonsalo nostaa keväällä 2021 saavuttamansa ensimmäisen Suomen ennätyksen ja pääsyn Tokion olympialaisiin samana kesänä.
”Olen aina halunnut kehittyä ja uida nopeammin – ja mielellään voittaa. Mutta tärkeintä on, että uinti on kivaa. Ja uin niin kauan kuin se edelleen on kivaa”, hän sanoo.
”Jenkkivuosina ajattelin, että jatkan uintia täysillä Tokion olympialaisiin, ja sen jälkeen voin keskittyä töihin ja opiskeluun. Siirryttyäni Jyväskylän Sprinttitalliin uinti on ollut kuitenkin niin hauskaa, että en ollutkaan vielä valmis lopettamaan vuoteen 2021. Nyt tähtäin on seuraavissa olympialaisissa.”
Intensiivinen syksy johti uupumukseen
Tokion jälkeen syksyllä 2021 kilpailut jatkuivat kiihkeässä tahdissa kansainvälisessä uinnin ammattilaisliigassa ISL:ssä, ja Teijonsalo vietti pitkiä aikoja Italiassa ja Hollannissa. Kisojen ja treenien lisäksi oli monenlaista oheisohjelmaa, ja jos vapaata vielä jäi, se meni opiskeluun.
Henkistä kuormaa loi sekin, että olympialaisten myötä jokin oli muuttunut.
”Itselle oli esimerkiksi ihan uutta, että ihmiset tunnistivat uimahallilla. Sitäkin piti yrittää käsitellä.”
Tilanne johti loppuvuodesta totaaliseen väsähdykseen, ja Teijonsalo piti kuuden viikon tauon uinnista. Silloin oli aikaa olla läheisten kanssa, käydä mökillä ja vain olla. Ehkä pidempikin tauko olisi ollut tarpeen, sillä vielä alkuvuonna uinti ei tuottanut normaalia nautintoa.
”Keväällä 2022 sairastuin koronaan ja keuhkokuumeseen ja pidin siihen perään kesälomaa. Päädyin olemaan tauolla lähes kolme kuukautta. En voi sanoa, että olisin halunnut sairastua, mutta pysähtyminen oli hyvä juttu.”
”Minäkään en ole superihminen”
”Opin uupumuksesta sen, etten minäkään ole superihminen: tunnistan nyt rajojani tai vähintään sen, että ne ovat olemassa. Läheiset saattoivat nähdä uupumisen uhan, mutta itse vain ajattelin, että tämähän on siistiä – miksi en jaksaisi”, Teijonsalo sanoo nyt.
Tällä hetkellä uinti ja elämä maistuvat, ja siinä auttavat säännöllisyys ja tasapaino. Teijonsalon tyypillinen päivä alkaa kahdeksan maissa, opiskelua on lounaaseen asti, sitten lepoa tai vielä opintoja ja pari tuntia treenejä viiteen asti. Illat ovat vapaat.
Fyysisen palautumisen kannalta tärkeintä ovat riittävä lepo ja monipuolinen ruoka
”Nyt on otettu kevyemmin ja rakennettu treenikuntoa. Olen pystynyt opiskelemaan lähes tavoitetahdissa, mutta kun treenejä on taas kaksi kertaa päivässä, opiskelut joustavat.”
ISL-liiga on tauolla. Jos se jälleen käynnistyy, Teijonsalo on erittäin mieluusti mukana, mutta nyt opinnot jäisivät suosiolla tauolle.
Palautumisen kulmakivet: lepo, ravinto ja vapaa-aika
Jaksaminen vaatii myös palautumista. Fyysisen palautumisen kannalta tärkeintä ovat riittävä lepo ja ruoka. Ilman niitä muusta säännöllisyydestä ei ole iloa, Teijonsalo muistuttaa. Siksi moni vapaailta tarkoittaa rauhoittumista. Ravinnon laadun takaa hyvä perusruoka – aterioiden rytmitys on haastavampaa.
”Helposti söisin kaksi kertaa päivässä hevosen annoksen, mutta silloin energiatasoissa tulisi isoja heittelyjä. Siksi pyrin syömään viidesti päivässä.”
Aiemmin esimerkiksi vitamiinilisät olivat Teijonsalolla käytössä lähinnä flunssan oireiden ilmaantuessa tai matkoilla, mutta uupumuksen ja kevään sairausputken jälkeen tarvetta on katsottu uudestaan.
Peruskuntoilijankin olisi hyvä malttaa tehdä välillä vähemmän, vaikka urheilu olisi kuinka kivaa
”Lääkäri on tehnyt laboratoriotulosten pohjalta suunnitelman, mitä vitamiineja, minkä verran ja milloin olisi syötävä.”
Henkisessä palautumisessa Teijonsalo painottaa vapaa-aikaa läheisten kanssa. Vanhemmat – ja heidän koiransa, rakkaat lenkkikaverit – asuvat Espoossa ja poikaystävä Lahdessa, ja heidän luonaan Teijonsalo käy säännöllisesti.
”Välillä haluan sellaisiakin viikonloppuja, että olen vain kotona Jyväskylässä. On omaa aikaa ja voin nähdä kavereita.”
Vaikka liikunta on kivaa, muista myös lepo ja vaihtelu
Teijonsalo saa palautumisessa apua tukijoukoiltaan, kuten omalta valmentajalta, fysioterapeutilta, psyykkiseltä valmentajalta ja joukkueen lääkäriltä.
”On tärkeää kuunnella omaa kehoa. Valmentajamme haluaa, että urheilijat ottavat vastuun omasta tekemisestä, ja jos on joskus pois treeneistä, ei tule sanomista. Päinvastoin.”
Teijonsalo ymmärtää hyvin, että peruskuntoilijalta palautuminen helposti unohtuu: kun urheilu on kivaa, on vaikea malttaa tehdä välillä vähemmän, vaikka hyvinvoinnille se tekisi hyvää.
”Joka treenin ei tarvitse olla maksimitasolla. Välillä voi käydä kävelyllä tai joogata. Tehdä siis jotain, joka kuormittaa vähemmän, ja saada silti liikkumisen iloa.”
Kannattaa myös kysyä itseltään, mistä muista asioista pitää.
”Itse nautin suuresti esimerkiksi Netflixin katsomisesta, ja sohvalla tulikin taannoin makoiltua pitkiä aikoja”, Teijonsalo sanoo. ”Mutta ei sekään olisi kivaa, jos ei tekisi mitään muuta.”
Fanny Teijonsalon vinkit palautumiseen
- Riittävä uni ja monipuolinen ravinto
- Oman kehon kuuntelu
- Vaihtelu kuntoilunmuodoissa ja tehoissa
- Läheisten ihmissuhteiden ylläpito
- Itselle pyhitetty aika
- Iloa tuottavien asioiden tekeminen
Teksti: Sanna Jäppinen
Kuvat: Fanny Teijonsalon kotialbumi
